Verse 1:
Punainen lanka on silvottu pienen pieniin paloihin joista
yhtäkään mä kiinni en saa -- vai onko tarkoituskaan?
Verse 2:
Elämän raiteet on uria suuntiin joita en omikseni tunne
Pimeä matka jonnekin, jossa et ole vieraanani
Chorus:
Kohta räjähtää sisälläni minun pään
Etkö nää vai kykene ymmärtämään
Itku ja viha on vieraani,
vieraslistalla mieleni
Bridge:
Väliaikainen on juuttunut kii
mieleni maiseman horisonttiin
Syvältä on matkaa korkeuksiin
Onneni summana minuuttiin
Soolo
Verse 3:
Harhailen hauraana hetkissä jotka kulkevat utuista virtaa
Sirpaleista kokoon ei saa, mitään -- jonka voisi tunnistaa
Chorus:
Kohta räjähtää sisälläni minun pään
Etkö nää vai kykene ymmärtämään
Itku ja viha on vieraani,
vieraslistalla mieleni
Vieraslista -biisin matka ensimmäisestä demosta julkaisuksi oli jopa Metallilekan mittapuulla poikkeuksellisen pitkä. Välillä usko koko touhuun oli jo koetuksella.
Biisi itsessään syntyi hyvin vaivattomasti. Jani teki siitä ensimmäisen demon jo vuosia sitten. Jani tekee biisiaihiot pääosin siten, että melodioita ja riffejä työstäessään hän kirjaa siinä hetkessä mielessä pyöriviä tunnelmia ja ajatuksia talteen ilman sen huolellisempaa prosessointia. Vieraslista -biisin muistiinpanot olivat sekoitus henkilökohtaisia ja fiktiivisiä hyvin lohduttomia rivejä yksinäisyydestä, näköalattomuudesta ja vihan sekaisista epäonnistumisen tunteista.
Runomuotoon lyriikka on kirjoitettu vasta myöhemmin. Tarinoiden runomuotoon konvertointia voi verrata ristisanatehtävien ratkaisemiseen. Tämä vaihe on loppupelissä aika rutiininomaista pelaamista sanoilla ja niiden järjestyksellä, enemmän matematiikkaa kuin taidetta. Vaikeaan aiheeseen tällainen porrastettu työskentelytapa on henkisesti helpompaa ja mahdollistaa sen, että kuuntelijalle jää enemmän tartuntapintaa kuin valmiiksi asti kyynelillä ja veripisaroilla tehty paatos ehkä mahdollistaisi.
Myös bändisovitus oli vaivatonta. Metallileka soundi on kasvanut meille kaikille niin syvälle selkäytimeen, että instrumenttien sovituksista ei varsinaisesti tarvinnut edes keskustella. Sitä on hyvin vaikea kuvailla ulkopuoliselle, mutta vaikka nykyisin asumme ympäri Suomea ja emme enää ole yhtä tiiviisti yhteydessä kuin lapsina, niin Metallileka soundi ja tyyli löytyy aina ilman isompia ponnisteluita. Sanonta, “Olemme yhdessä enemmän kuin osiemme summa”, pätee erityisen hyvin Metallilekaan bändinä, siitäkin huolimatta että jäsenet ovat ansioituneet muusikkoina ja musiikin tekijöinä monissa muissakin yhteyksissä.
Viimeistään äänitysten jälkeen kaikille oli selvää, että nyt me on tehty biisi josta voimme olla ylpeitä loppuelämämme riippumatta siitä löytääkö se kuuntelijoita vai ei. Päätettiin, että ei hätäillä julkaisun kanssa, vaan kruunataan biisi isolla videotuotannolla.
Siitä ne vastoinkäymiset sitten alkoivat. Covid-19, näyttelijöiden ja ohjaajan taiteelliset erimielisyydet, jatkuvat aikataulumuutokset, ulkokuvausten surkeat säät, arkielämän haasteet jne. ajoivat hankkeen lopulta umpikujaan. Oli palattava lähtöruutuun ja nöyrryttävä hyväksymään, että 0 € budjetilla ei tehdä Hollywood tuotantoja.
Ehdimme kuitenkin innostua projektista niin kovaa, että epäonnistuminen oli meille henkisesti hyvin lamauttava kokemus ja siitä toipuminen on ehkä vieläkin osittain kesken.
Lopputulos on ihan erilainen kuin mitä aloimme alun perin tavoittelemaan, mutta nyt kun se on valmis, niin tuntuu että kaikella oli tarkoituksensa.
Jos jaksoit lukea tähän asti, niin todennäköisesti teoksemme on onnistunut koskettamaan myös sinua jollain tavalla ja sehän se on taiteen julkaisemisen perimmäinen tavoite.